Sivarisukkien syy ja tarkoitus

Hesarin sunnuntailehdessä tänään on iso juttu sivarisukista, se on todella mukavaa.

Haluan kuitenkin tässä omalla foorumillani täydentää juttua niiltä osin, joilta se jäi mielestäni epäselväksi.

Toimittaja nosti "talvisodan hengen" ihan ingressiin asti - ilmaisten että minun mielestäni talvisodasta ei pitäisi enää puhua. Se, mikä minua vaivaa tämän termin käytössä nykypäivänä, on se että sillä trivialisoidaan sota. Molemmat isoisäni ovat sotineet, samoin puolisoni molemmat isoisät. Koko Suomi joutui sotaan vasten tahtoaan. Jäljet näkyvät suomalaisissa perheissä ja suvuissa edelleen. Talvisodan henki ei ole vain sanapari jota voi käyttää sisun ja tarmon symbolina, se kuvaa tilannetta jossa pieni maa taisteli olemassaolonsa puolesta. Sen taustalla on se, että perheet luopuivat pojistaan ja isistään sodan vuoksi.

Sotilaskotiliitto käytti keräyksessään talvisodan henkeä keräysohjeissa:

"Sukat varastoidaan sotilaskotiyhdistyksiin ja Sotilaskotiliittoon. Näin sukista tulee todelliset "Tuntemattoman sotilaan villasukat" talvisodan henkeen."

Eikö minun mielestäni sodasta saa puhua? Päinvastoin, sodasta pitääkin puhua. Sotaa ei saa unohtaa eikä sitä saa latistaa pelkäksi sanapariksi. Sota ei ole elokuvien nokkelaa yksilöiden toimintaa tai nerokkaita strategioita; sota on tuskaa, kipua ja verta. Sota on sellaisia uhrauksia, joita suurempia ei voi olla.

Jos vain voin omalla pienellä panoksellani vaikuttaa rauhan puolesta, niin pyrin sen tekemään.

Sivarisukka on kampanja, jossa neulotaan sukkia ensi vuoden sivareille ja totaalikieltäytyjille. Sotilaskotiliitto kerää sukkia ensi vuoden varusmiehille ja -naisille. Kumpaan vain sukkakeräykseen osallistuminen osoittaa välittämistä. Itsetehty sukkapari on lämpöinen lahja ihmiseltä toiselle.

Tästä linkistä Sotilaskotiliiton villasukkakampanjaan:
Tuntemattoman sotilaan villasukat